Nopeusrajoitus

Nopeusrajoitus on liikenneväylälle asetettu ajoneuvon suurin sallittu nopeus. Väylälle voi olla asetettu myös vähimmäisnopeus, jota ei saa alittaa, joskin se on paljon harvinaisempaa. Nopeusrajoitus voi olla myös ajoneuvo-, kuljettaja- tai ajokaistakohtainen. Nopeusrajoituksen ylittäminen on rikos, jota kutsutaan ylinopeudeksi.

Nopeusrajoitusten avulla pyritään alentamaan tienkäyttäjien onnettomuusriskiä sekä vähentämään liikenneonnettomuuksien määrää ja vakavuutta. Niiden avulla saadaan aikaan tasainen liikennevirta, jolloin ohitusten tarve vähenee. Nopeusrajoituksilla myös autetaan poikittaisen ja liittyvän liikenteen sujumista, luodaan katto tilannenopeuksille sekä parannetaan ennakoitavuutta.^[1]

Nykyään suurimmalla osalla liikenneväylistä on nopeusrajoitus. Ensimmäinen nopeusrajoitus säädettiin 1861 Britanniassa ja se oli 10 mailia (16 kilometriä) tunnissa.^lähde?

1. ↑ Luukkanen, Leena & Rajalin, Sirpa: Autoilijoiden ajonopeudet, s. 6. Liikenneturvan tutkimusmonisteita 96/2003. Liikenneturva, 2003. ISBN 951-560-116-9. Teoksen verkkoversio (PDF). ^{[vanhentunut linkki]}